Alan Moore

Aloitetaanpa hieman suitsuttamalla Herra Alan Moorea. Ensikosketukseni herraan tuli Batman:Tappava Pila albumista, jumalainen juoni aivan mahtavalla Brian Bollandin kuvituksella. Tätä tuli luetta paljon, sitten onkin pitkä tauko ja siirrymme ihan nykyvuosiin asti. Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga, juonikuviot Jules Verneltä ja H.G.Welsiltä, sekaan Robert Louis Stevensonia ja sir Arthur Conan Doylea, heitetään sekaan steamPunk ympäristö ja johan on vuorossa tykitystä.
Onhan herra Moore tehnyt paljon muutakin kovaa, Helvetistä, aika pirunmoinen kuvaus viktoriaanisesta englannista ja mahdollisesta Jack The Ripper myytistä. Siinä on tullut luettua muutama kasallinen kirjoja yhdistellen kaiken mahdollisen tiedonmurun yhdeksi massiiviseksi juoneksi. Kuvitus on todella karua, mutta sopii hyvin kuvaan. Sillä onhan itse tarinakin aika karua kerrottavaa. Ensimmäistä kertaa luettuani tätä tekstiä teki välillä henkisesti pahaa, maailma on julma paikka.
Mutta teos joka pysäytti oman pienen mieleni sitä lukiessa. V for Vendetta/V niinkuin verikosto, tämä kovakantinen opus kun tuli postilaatikosta olin sidottu kirjaan kunnes sivut lopuuivat. Ei turhaan tätä kutsuta graphic novelliksi, toimintaa ei ole kuin muutaman sivun verran, mutta eipä tuo menoa haittaa. Herra(myöhemmin siis rouva)V hoitaa semmoiset verbaaliset tykitykset että siinä jää Parlamenttitalon räjäytyskin toiseksi. Tässä hahmossa on karismaa ja mikä hymy...
David Lloydin kuvitus ja värit vain lisäävät ahdistuneen ja valvotun britannian tiivistä tunnelmaa. Yhtä ahdistavaltahan tuo tunnelma näyttää myös Lloydin Hellblazerissakin.

Siinä lyhykäinen kirjoitelma minun ja varmasti monen muunkin suosikkijuoninikkarista Alan Mooresta.

Hip hip hei kaikille.

Kriitikon uhkailuista huolimatta aion kirjoittaa tänne myös ihan oikeasti asioista jotka ovat kuuminta hottia mitä markkinoilta löytyy. Jälleen kerran tulemme liikkumaan populäärikulttuurin eri saroilla. Olkoon sitten pelit, musiikki, elokuvat, sarjakuvat, kirjat tai Warhammer 40k, homma hoituu. Aikamme on tietysti rajallinen kaiken muun touhon ohessa, mutta koittakaa kestää ja jaksaa odottaa uusi yllätyksiä silloin tällöin. "Englanti kestää" ; ehkä tästä saammekin ensimmäisen hehkutuksen aikaiseksi, kunhan vain pääsen koneen ääreen kehumaan yhden maailman parhaan sarjakuvan...